Omaishoitaja Sari T. Tiiro miettii, miten paljon verkostossa on voimaa.
Teksti: Sari T. Tiiro
Valokuva: Pirkko Seitsenpiste
GLÖGIKAUSI on alkanut. Punainen kuuma juoma tuo mieleeni muistoja suvun ja ystävien kanssa vietetyistä jouluista. Istahdin hiljattain parvekkeelle höyryävän lasin kanssa, ihailin hentoa ensilumimaisemaa ja ajattelin ihmisten hyvää tahtoa.
Vuosi sitten nautiskelin juomasta ystäväni kanssa. Pidän hänestä, hän ajattelee kiinnostavasti (= eri tavalla kuin minä). Kuulumisia siinä vaihtelimme, ja kerroin hänelle merkittävän uutisen: olin vihdoinkin löytänyt shampoon, joka tepsii puolisoni päänahan hilsekakkuihin ja taliköhnään.
Ennen kuin ehdin hehkutuksessani loppuun asti, hän keskeytti: ”Älä kerro enempää, puhutaan jostain muusta.” Taliköhnä kuvotti häntä.
HIDAS KUN OLEN, loukkaannuin vasta myöhemmin. Ja olen kai edelleen loukkaantunut. Ymmärrän, että valitsemani keskustelunaihe oli siinä tilanteessa väärä – en innostuksissani hallinnut ystäväkohtaisen viestinnän käytänteitä. Ystäväni puolestaan edelleen antaa minulle hyväntahtoisia neuvoja, miten voisin helpottaa puuduttavaa omaishoitaja-arkeani.
Monella muullakin on hyvä tahto. Mutta miten voisin tarttua sukulaisen tai tuttavan avuntarjoukseen, kun tiedän, että heillä itselläänkin on aivan tarpeeksi kuormaa, kuten syöpäsairas äiti, vaativa teini tai hengästyttävä työ? Saan myös paljon tsemppiviestejä, joissa ei tarjouduta auttamaan, ja hyvä niin; virhetulkintoja ei pääse syntymään.
Poikkeuksiakin on. Sisareni ja hänen miehensä antoivat joululahjaksi lupauksen, että he tulevat meille huolehtimaan puolisostani, jotta saan pitää vapaata koronakesänä, jolloin silloinkin hoivakoti oli suljettu lyhytaikaisen hoivan asiakkailta. Meille asti he eivät pohjoisesta ennättäneet, mutta onnistuimme viettämään yhteisen kesäviikon esteettömässä vuokramökissä savolaisjärven rannalla. Voinette arvata, millaista luksusta oli istahtaa valmiiksi katettuun ruokapöytään!
VERKOSTOSSA on voimaa, sanotaan. Ammatillisesti ja urakehityksen kannalta verkosto voikin olla erittäin olennainen. Minulle omaishoitajana ehdottomasti paras verkosto koostuu ammattilaisista, jotka saavat palkkaa siitä, että auttavat puolisoani ja samalla minua: fysioterapeuteista, jotka osaavat ja jaksavat järjestää käytännön apuvälineitä ja kontakteja, sekä sosiaaliohjaajista ja -työntekijöistä, jotka vastaavat sähköpostiviesteihini.
Tärkeimpiä verkostossani ovat puolisoni henkilökohtainen avustaja ja aivan äskettäin verkostoon liittynyt sijaisomaishoitaja. He ovat käytännönläheisiä ammattilaisia ja ihania ihmisiä. Ja heillä on hyvä tahto.
Tänä koronavuonna vietän joulua pienessä piirissä puolisoni ja lapsemme kanssa. Tarjoan glögiä.
KAUNISTA joulua teille kaikille, kunhan sinne asti päästään.
Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja, opettaja ja puolisonsa omaishoitaja.