Lue Oma-lehden artikkeli:
Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n Omaisneuvo-toiminta tukee maahan muuttaneita omaishoitoperheitä Helsingissä ja Vantaalla. Usein asiakaskohtaamisissa esiin nousevat asuntokysymykset.
Omaisneuvon asiakasperheillä asuntokysymykset liittyvät useimmiten vuokra-asunnon vaihtotarpeeseen. Vaihtotarvetta aiheuttavat mm. olemassa olevan asunnon esteellisyys, ahtaus tai kalleus. Haussa oleva kohtuuhintainen asunto Helsingissä tarkoittaa yleensä Helsingin kaupungin omistamia ns. ARA-vuokra-asuntoja.
Helsingin kaupungin asuntopalveluiden tiimipäällikkö Kati Hytösen antamat luvut näyttävät kaupungin vuokra-asuntotilanteen karuuden: Helsingin kaupungin asuntopalveluissa on aktiivisia hakemuksia tällä hetkellä n. 24 000 ja näistä erittäin kiireellisiksi on luokiteltu n. 13 000 hakemusta. Vapautuvia asuntoja on vuosittain noin 3000–3500. Kaupungin vuokra-asunnot ovat pääosin vanhaa rakennuskantaa ja esteettömiä asuntoja löytyy lähinnä vain vuoden 2005 jälkeen rakennetuista kohteista.
Tämän asuntopulan on konkreettisesti todennut Omaisneuvon asiakas, omaishoitaja, joka kertoo hakeneensa asunnonvaihtoa Helsingin kaupungin vuokra-asunnoissa n. 11 vuotta. Perheen asunto sijaitsee kolmannessa kerroksessa hissittömässä talossa.
Alkuvaiheessa asunnonvaihtoa olisi tarvittu mm. omaishoitajan, lääkärinlausunnolla vahvistettujen, terveysongelmien vuoksi. Sittemmin perusteltuna syynä on ollut erityistä tukea tarvitsevan lapsen tilanne. Lapsi tarvitsee liikkumisensa tueksi pyörätuolia. Kohta pyörätuoli tulisi vaihtaa nykyistä raskaampaan malliin. Miten selkäni tulee kestämään uuden tuolin kantamisen portaikossa, omaishoitaja ihmettelee ja jatkaa, että myös talvisin ulkona kuljettaessa on koettu kauhun hetkiä, koska talo sijaitsee mäellä. Lumisina talvina kulkureittiä ei hoideta niin, että taksi voisi ajaa asunnon eteen.
Fysioterapeutin ja sairaalan sosiaalityöntekijän toteama lapsen kiireellinen asunnonvaihtotarve ei ole jouduttanut prosessia. Perhettä on kehotettu hakemaan myös pienempää asuntoa, vaikka lapsi tarvitsee apuvälineiden vuoksi oman huoneen. Erityiskoulun sijainti aiheuttaa myös rajoituksia siihen, miten laajalta alueelta uutta asuntoa voidaan hakea. Jokin aikaa sitten riemu tulleesta asuntotarjouksesta oli ennenaikainen, sillä asunto osoittautui liian ahtaaksi mm. pyörätuolilla liikkumiseen. Nyt omaishoitaja pelkää, että asunnosta kieltäytyminen aiheuttaa vaikeuksia jatkohaussa.
Kenelle asunnot menevät?
Haastateltu omaishoitaja ihmettelee sitä, millä perustein kaupungin asunnot jaetaan. Miksi joku toinen saa asuntotarjouksen ilman ilmeistä syytä ja hän jää ilman kaikista lausunnoista huolimatta?
Helsingin kaupungin asuntopalveluiden tiimipäällikkö Hytönen kertoo, että asukasvalinta Helsingin kaupungin ARA-vuokra-asuntoihin perustuu sekä asukasvalintaa koskevaan lainsäädäntöön että Helsingin kaupunginhallituksen vahvistamiin asukasvalintaperiaatteisiin. Asuntohakemukset jaotellaan hakijan asuntotarpeen mukaan kolmeen kiireellisyysluokkaan. Erittäin kiireelliseen luokkaan kuuluvat esim. asunnottomat ja asunnottomuusuhan alla olevat henkilöt. Asukasvalinta perustuu asunnontarpeen kiireellisyyteen, ei jonotusjärjestelmään.
Toiveen esteettömästä asunnosta voi Hytösen mukaan esittää hakemuksessa. Asuntohakemuksen liitteeksi laitettu lääkärinlausunto tai sosiaalitoimen puolto voi vaikuttaa kiireellisyysarviointiin. Hytönen lainaa ARAn asukasvalintaopasta, jossa hakijan tilanne todetaan kiireelliseksi, jos ”perheenjäsenen pysyvä sairaus tai vamma edellyttää lääkärintodistuksen mukaan terveellisempää tai sopivampaa asuntoa”.
Hytönen muistuttaa, että valinnat tehdään hakemusten perusteella, joten on tärkeää täyttää hakemus huolella. On hyvä myös kuvata tarvitun esteettömyyden taso; esim. riittääkö se, että talossa on hissi vai tuleeko asunnossa pystyä liikkumaan pyörätuolilla. Yleisesti mitä laajemmalta maantieteelliseltä alueelta ja mitä vähäisemmin vaatimuksin asuntoa on hakemassa, sitä paremmat edellytykset asunnon saamiselle Hytösen mukaan on.
Maahanmuuttotausta voi tuoda lisäesteitä
Haastateltu omaishoitaja tietää, ettei ole ainoa asunto-ongelmien kanssa kamppaileva omaishoitaja. Hän toteaa, että maahanmuuttajien on vaikeaa hoitaa asuntoasioita niin kielihaasteiden kuin järjestelmän vierauden vuoksi ja siksi prosessit jäävät helposti kesken. Vuokrataso, sen suhde Kelan tukirajoihin ja vuokra-asuntojen saatavuus tekee hänen mielestään Helsingin asuntotilanteesta mahdottoman.
Sininauhasäätiön maahanmuuttajatyön projektipäällikkö Anna-Leena Myllylälle ja Moniheli ry:n Katto-toiminnan päällikkö Veera Vilkamalle edellä mainitut pääkaupunkiseudun vuokramarkkinoiden haasteet ovat tuttuja. Sininauhasäätiön KOTA-toiminnassa sekä Moniheli ry:n Katto-toiminnassa tuetaan maahan muuttaneita henkilöitä asumiseen liittyvissä asioissa.
Sekä Vilkama että Myllylä kertovat lisäksi hakijoiden syrjinnästä yksityisillä vuokramarkkinoilla. Kohtuuhintaisista asunnoista on kova kilpailu, eivätkä maahan muuttaneet ole tässä kilpailussa aina samalla viivalla vuokranantajien silmissä. Pienituloisuus tai merkintä luottotiedoissa aiheuttavat ongelmia asunnonhaussa taustasta riippumatta, vaikka luottomerkintä ei liittyisi vuokrien maksuun. Asuntohaun digitalisoituminen ja vaatimus sähköisestä tunnistautumisesta voivat haitata esim. iäkkäiden henkilöiden omatoimisuutta. Lisäongelmana on, etteivät pankit välttämättä myönnä verkkopankkitunnuksia vasta Suomeen muuttaneille tai luku- ja kirjoitustaidottomille henkilöille. Suomea heikosti osaavat tai lukutaidottomat hakijat ovat riskissä joutua huijatuksi esim. epävirallisten asunnonvälittäjien taholta, Myllylä toteaa.
Mitä tarvittaisiin?
Tärkeintä olisi sekä Myllylän että Vilkaman mukaan saada kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja pääkaupunkiseudulle. Vilkama viittaa Ylen joulukuiseen uutiseen, jossa todettiin vuokra-asumisen olevan Suomessa Euroopan kalleinta. Myllylä peräänkuuluttaa tähän parannuksia tuovia poliittisia päätöksiä. Uudisrakentamisessa voitaisiin myös nykyistä paremmin huomioida ihmisten erilaisia tarpeita esim. asunnon pohjaratkaisuissa standardiratkaisujen sijaan. Vilkaman mukaan kotouttamislakia uudistettaessa asumisen näkökulma tulisi huomioida nykyistä paremmin, koska esim. nykyinen kuntapaikkajärjestelmä voi johtaa maahan muuttaneen asunnottomuuteen, kun hän siirtyy pienemmältä paikkakunnalta työmahdollisuuksien perässä pääkaupunkiseudulle. Molemmat, Myllylä ja Vilkama, korostavat sitä, että kotoutuakseen ihminen tarvitsee kodin.
Haastateltu omaishoitaja toivoo kaupungin asumisneuvonnassa työskenteleviltä avuliaisuutta ja rauhallisuutta sekä ymmärrystä kielitaitohaasteita kohdattaessa. Hakemuksen mahdolliset puutteet ja täydennystarpeet tulisi tarkistaa huolella ja ilmoittaa asiakkaalle hänen niitä tiedustellessa. Läheisen sairaus ja hoidon sitovuus asunto- ja toimeentulohuoliin yhdistettynä on tarpeeksi yhden ihmisen kannettavaksi. Silloin ei kaivata lisäkuormitusta, vaan asiallista ja riittävää neuvontaa.
***
TIESITKÖ, ETTÄ…
Kela maksaa yleistä asumistukea pienituloisille.
Tuen määrä on 80 % hyväksyttävistä asumismenoista – perusomavastuu.
Hyvin pienituloisten ei tarvitse maksaa perusomavastuuta.
Laki määrittää ylärajan hyväksyttäville asumismenoille.
Hyväksyttäviin enimmäisasumismenoihin vaikuttavat ruokakunnan koko, asunnon sijaintikunta ja elinkustannusindeksi.
Ruokakunta, johon kuuluu lisätilaa tarvitseva vammainen henkilö, enimmäisasumismenot lasketaan yhtä henkilöä suuremman ruokakunnan mukaan.
Esim. vuonna 2020 laskennalliset enimmäisasumismenot Helsingissä yksinasuvalla henkilöllä olivat 520 euroa ja nelihenkisellä ruokakunnalla 1120 euroa kuukaudessa. (kela.fi)
Netin Vuokraovi-palvelusta tehdyssä haussa 4 H ja K asuntoja max. 1120 €/kk löytyi hakuhetkellä Helsingistä yksi ja sekin oli vuokrattavissa vain lyhytaikaisesti.