”Kuin toinen perhe”

Teksti: Johanna Hintikka

Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n haastattelussa vapaaehtoinen Riitta Gyllenberg

Toimin autistisen tyttäreni omaishoitajana 47 vuotta. Minulla ei ollut kokemusta toisenlaisesta lapsiperhe-elämästä, joten pidin arkeamme normaalina. Pääasiassa meillä olikin mukavaa, ja vaalin yhä lämmöllä yhteisiä runo- ja lauluhetkiämme. Vuosien saatossa jatkuva huolenpito alkoi kuitenkin tuntua ajoittain raskaalta. Eräänä tällaisena rankempana ajanjaksona lääkäri ehdotti, että osallistuisin vertaistukitoimintaan. Nappasin siltä istumalta puhelimen käteeni ja ilmoittauduin mukaan Munkan ryhmään. Sillä tiellä olen vieläkin. Pääkaupunkiseudun omaishoitajien toiminnassa olen ollut mukana yli 15 vuotta, joista noin kymmenen olen vetänyt Munkkiniemessä keskusteluryhmää – sitä samaista, josta itse aikoinaan löysin korvaamatonta vertaistukea.

Lue lisää”Kuin toinen perhe”

Pompeijista pohjoisnavalle

Teksti: Johanna Hintikka

Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n haastattelussa Pirjo Valaste

Olin äitini omaishoitaja, kun kuulin ensimmäisen kerran Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:stä. Lähdin mukaan tuolloin järjestettyyn omaishoitajien vuoden mittaiseen pilottikoulutukseen. Siitä muodostui tärkeä vertaisryhmä, jonka kanssa pidämme yhä yhteyttä. Yhdistyksen toiminta tuntui alusta asti omalta jutulta. Pääsin vetämään kirjallisuuspiiriä, jota on takana nyt jo seitsemän vuotta. Minulla oli aiempaa kokemusta samankaltaisesta hommasta ja rakastan kirjoja, joten työ sopi minulle loistavasti. Jaan vetovastuun työparin kanssa, ja jaamme tehtäviä oman mielenkiintomme ja osaamisalamme mukaan. Näin työ on pysynyt mielekkäänä jo vuosia.

Lue lisääPompeijista pohjoisnavalle

Vapaaehtoistyö toi sisältöä elämään – ja jopa rakkauden

Teksti: Johanna Hintikka

Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n haastattelussa vapaaehtoinen Veijo Pekkarinen

Olen ollut mukana Pääkaupunkiseudun omaishoitajien toiminnassa kolme vuotta. Hoidin sairaan vaimoni asioita, ja hänen kuolemansa jälkeen elämään jäi iso tyhjiö. Näin lehdessä mainoksen Herttoniemen sairaalassa kokoontuvasta vertaisryhmästä. Päätin lähteä kokeilemaan, josko siitä löytyisi sisältöä ja apua uuteen elämäntilanteeseen. Ryhmä kokoontui pari kertaa kuukaudessa, ja sen kautta sain tietoa myös Pääkaupunkiseudun omaishoitajien toiminnasta. Koin ryhmässä käymisen mielekkääksi, ja siksi myös vapaaehtoisena toimiminen kuulosti innostavalta. Nykyään toiminkin vetäjänä miesten ryhmässä, jonka kanssa tapaamme noin kerran kuukaudessa.

Lue lisääVapaaehtoistyö toi sisältöä elämään – ja jopa rakkauden

Yksinäisyyden vähentämistä – käsityön kanssa tai ilman

Teksti: Johanna Hintikka

Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n haastattelussa Seija Kainulainen

Olin mieheni kanssa 50 vuotta, joista viimeiset yhdeksän toimin hänen omaishoitajanaan. Jouduimme huomaamaan, kuinka pyörätuolin myötä perhetutut alkoivat hävitä. En kuitenkaan ennen mieheni kuolemaa ollut kokenut yksinäisyyttä. Monet eivät osaa tai uskalla kohdata sairautta tai kuolemaa, joten ihminen jätetään helposti yksin. Puolison kuolema on kuitenkin sellainen arjen mullistus, että tukea kaipaisi. Tämä on tärkeä syy sille, että olen lähtenyt mukaan vapaaehtoistyöhön.

Lue lisääYksinäisyyden vähentämistä – käsityön kanssa tai ilman