Teksti: Farzaneh Hatami Landi
Äiti kirjoitan tämä kirjeen sinulle, vaikka et ole täällä enää fyysisesti läsnä ja olet kulkenut oman elämäsi tien jo kauan aikaa sitten.
Sana äiti, ei ole vain sana: se on rakkaus, ystävällisyys, kärsivällisyys…
Kun mietin, kuka olen ja mistä olen tehty, sinä aina tulet ensimmäisenä mieleeni. Olet elämäni antaja. Kun avasin silmäni maailmalle, pienellä sydämelläni ymmärsin rakkautesi sinun hymyillessäsi minulle ystävällisillä silmilläsi.
Sinun rakkautesi oli minulle elintärkeä ja antoi minulle voimaa. Olit minulle elämän valoa ja opetit minulle kärsivällisyyttä. Olit aina myötätuntoinen ja hyväntahtoinen minua kohtaan.
Joskus, kun haluan kuvailla miten, mitä ja kuinka paljon tuit kasvuani ja annoit elämälleni, sanat eivät riitä.
Muistan, kun olin pieni lapsi ja minuun oli iskenyt jokin sairaus tai kipu, valvoit sänkyni vieressä. Muistan, kuinka sinun työteliäät kätesi silittivät selkääni ja paransivat, mikä tahansa kipu minulla olikin.
Sinun kertomasi sadut ja tarinat kasvattivat minut sellaiseksi kuin olen. Muistan hyvin niistä jokaisen, ja kun elämässä tulee haasteita, niistä on paljon hyötyä.
Äitini, muistan, kuinka paljon sinun tekemäsi yrttiteet paransivat oloani ollessani sairaana. Kun nyt valmistan niitä itse itselleni ja maistan niitä, sinun tuoksusi ja rakkautesi tulevat taas eläviksi. Silloin sanon itselleni: ”Äitini on minun mukanani.” Sinä kuljet aina kehossani. Joskus katsoessani peiliin, näen sinun silmäsi ja katseesi pohjalla olleen surun – silloin sanon itselleni, että olet minussa.
Joskus veljeni on lausunut minulle: ”Hei sisko, sinä olet äitini, kun sinulla on äidin hymy ja äidin viisaus.” Tuo lausahdus tuottaa minulle sanoin kuvaamatonta iloa ja energiaa.
Äitini, olen velkaa sinulle elämäni. Ymmärsit aina, mitä en voinut ääneen sanoa. Kun itkin, itkit mukanani. Kun nauroin, nauroit yhdessä kanssani. Kukaan ei rakastanut minua niin paljon kuin sinä äitini.
Kuinka sydämeni toivookaan, että taas voisin nähdä sinut ja olla hetken sylissäsi unohtaen elämän kivut Sinä olit minun ystäväni yksinäisyydessäni. Annoit rakkautesi minulle ilman mitään odotuksia. Olit minun turvapaikkani. Olit elämäni enkeli.
Äiti, kiitos, kun olit äitini Äiti, kiitos, kun annoit anteeksi, vaikka kuinka olin syyllinen ja en ollut riittävän hyvä lapsi Äiti, kiitos, kun kasvatit minut sellaiseksi kuin olen Äiti, kiitos, kun olet jakanut hymysi minulle, jotta voisin kantaa sitä ja olla voimakas Äiti, kiitos, kun annoit minulle valoa, jonka avulla näen Äiti, avaan käteni, otan sinut syliini niin, että luet sydämestäni, kuinka rakastan sinua! Äiti, minä aina rakastan sinua!