Sain ilokseni kutsun osallistua Vantaan kaupungin työpajaan, jossa käsiteltiin ulkomaalaistaustaisten ikääntyvien huomioimista kaupungin ikääntyvän väestön hyvinvointisuunnitelmassa. MOI-verkoston työryhmästä mukana oli myös Jade yhteisö ry:n Susanna Lehtovaara.
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:n Moni-ikä-hanke teki vuonna 2025 selvityksen siitä, miten hyvin ikääntyneiden moninaisuutta huomioidaan hyvinvointialueiden hyvinvointi-suunnitelmissa. Selvityksen mukaan seitsemän alueen ikääntyneiden hyvinvointisuunnitelmassa huomioidaan vähemmistöt jollain tapaa – kaikkiaan ikääntyneiden hyvinvointisuunnitelmia oli tehty 17 alueella. [https://www.valli.fi/wp-content/uploads/2025/09/selvitys-ikaantyneiden-moninaisuudesta-hyvinvointialueiden-suunnitelmissa.pdf] Vaikka VALLIn selvitys koski hyvinvointialueita, antaa se ehkä osviittaa myös siitä, miten kuntien hyvinvointisuunnitelmissa väestön monimuotoistuminen on tai ei ole huomioitu.
Hyväksi kotikaupungiksi kaikille asukkaille – vanhuus eletään tässä ja nyt
Vantaan kaupungin yksi strategisista päämääristä on olla ”hyvän elämän kotikaupunki kaikille vantaalaisille”. On hienoa, että kaupungilla on tahtotila olla tätä myös ulkomaalaistaustaisille ikääntyville ja kuulla heidän tarpeitaan myös toimintaa raamittavissa suunnitelmissa.
Vantaalla asuu eniten vieraskielistä väestöä suhteessa koko väestöön Suomessa. Vuonna 2024 vieraskielisen väestön osuus oli 28,7 % väestöstä. Yli 60-vuotiaita oli yhdeksän prosenttia vieraskielisestä väestöstä eli hieman alle 6500 henkeä. Prosenttilukuna tuo tuntuu pieneltä, mutta lukumääränä määrä ylittää Suomen kuntien asukasmäärien mediaanin, joka oli 5977 vuonna 2024. [Kielet ja kansalaisuudet | Vantaa; Kaupunkien ja kuntien lukumäärät ja väestötiedot | Kuntaliitto.fi]
Vieraskielisiä ikääntyviä on Vantaalla siis enemmän kuin asukkaita puolessa Suomen kunnista. Äidinkieleltään muun kuin suomen, ruotsin tai saamenkielinen väestö on valtaväestöön verrattuna nuorempaa, mutta myös vieraskielisten ikääntyvien määrä on huomattavassa kasvussa tulevaisuudessa. On myös muistettava, että jokainen ikääntynyt elää ainutkertaista vanhuuttaan juuri nyt, eivätkä hänen tarpeensa voi odottaa tulevaisuuteen.
Vantaalla on monenlaista toimintaa ja palvelua ikääntyvälle väestölle. Kysymyksenä on, miten tieto tarjonnasta tavoittaisi ikääntynyttä ulkomaalaistaustaista väestöä, ja miten he kokisivat toiminnat saavutettaviksi ja myös heille tarkoitetuiksi. Samalla tarve esimerkiksi omankielisille ryhmätoiminnalle ei muiden palveluiden rinnalla varmasti koskaan täysin poistu – sillä joistain asioista voi syvällisemmin puhua vain omalla ”sydämen kielellä” ja samanlaisia asioita kokeneiden kanssa.
Kolmas sektori tuntee vähemmistöjen tarpeita
Ikääntyviä vieraskielisiä tavoitetaan parhaiten heidän lähellään olevien, omalla äidinkielellä ikääntyville toimintaa tarjoavien järjestöjen kautta. Näille järjestöille on kertynyt paljon tietoa kävijöidensä tarpeista ja toiveista. Järjestöjen toimijoilla on myös näkemystä siitä, minkä palveluiden ja oikeuksien ulkopuolelle heidän kävijänsä jäävät yhteiskunnassa. Näitä iäkkäiden itse voi olla vaikea hahmottaa, jos kunnan palvelut ovat ylipäätään jääneet heille vieraiksi. Viranomaissuunnitelmien teossa kolmannen sektorin mukaanotto suunnitteluun jo alkuvaiheessa voisi tuoda niin prosessiin kuin lopputulokseen asiakaslähtöisyyttä ja toimenpiteiden todellista vaikuttavuutta. Kunnissa ja hyvinvointialueilla tulisi myös miettiä, miten kolmannen sektorin toimintaa voidaan tukea ja varmistaa siten pitkäjänteistä ja suunnitelmallista yhteistyötä.
Kannustan kaikissa kunnissa ja hyvinvointialueilla seuraamaan hyvinvointisuunnitelmien teossa Vantaan kaupungin esimerkkiä ja varmistamaan, että alueen väestö tulee kuulluksi ja huomioiduksi suunnitelmissa myös vähemmistöjen osalta. Tekemällä suunnitelmat palvelemaan myös heidän tarpeitaan sekä seuraamalla systemaattisesti niiden toteutumista ihmisten arjessa, rakennetaan yhdessä yhteiskuntaa, joka on nykyistä reilumpi ja palvelevampi kaikille.