Omaishoito on monelle aika tavallista arkea, vaikka se onkin usein raskasta. Päivissä on vastuuta, huolta, läheisyyttä ja paljon käytännön asioiden hoitamista. Sateenkaarevan omaishoitajan elämässä on paljon samaa kuin muillakin, mutta mukana kulkee usein vielä yksi lisäkuorma: pitää miettiä, voiko omasta elämästä, suhteesta ja identiteetistä puhua turvallisesti ja tuleeko kohdatuksi asiallisesti. Juuri se tekee arjesta monessa tilanteessa raskaampaa kuin silloin, kun omaa parisuhdetta tai perhettä ei tarvitse selitellä.
Paljon samaa kuin muillakin omaishoitajilla
On hyvä sanoa ääneen, että sateenkaarevien omaishoitajien arjessa on paljon ihan samaa kuin heteroparienkin elämässä. Huolta aiheuttavat puolison jaksaminen, oma terveys, raha-asiat, palvelujen riittävyys ja se, miten pitkään voidaan asua yhdessä kotona. Moni toivoo ihan samoja perusasioita: että apua saa ajoissa, että arki pysyy mahdollisimman pitkään omannäköisenä ja että parisuhde saa jatkua myös silloin, kun toimintakyky heikkenee. Ero tulee siitä, että sateenkaareva omaishoitaja joutuu näiden tavallisten huolien lisäksi miettimään myös turvallisuutta, näkyvyyttä ja hyväksyntää.
Palveluissa joutuu yhä selittämään
Yksi iso ero näkyy palveluissa. Heteroparin ei yleensä tarvitse miettiä, tunnistetaanko heidät pariksi, käytetäänkö puolisosta oikeita sanoja tai joutuuko suhdetta erikseen selittämään. Sateenkaarevan omaishoitajan kohdalla hetero-oletus voi tulla vastaan kotihoidossa, terveydenhuollossa, asumispalveluissa ja viranomaisasioissa. Jos työntekijä olettaa puolison olevan eri sukupuolta tai ei tunnista suhdetta parisuhteeksi, omaishoitaja joutuu korjaamaan väärinkäsityksiä juuri silloin, kun voimat pitäisi käyttää hoivaan eikä oman elämän selittelyyn.
Kun joutuu miettimään, mitä uskaltaa kertoa
Toinen iso ero liittyy siihen, että monella on taustalla kokemuksia ajoilta, jolloin oma identiteetti on voinut olla rikos, sairaus tai syy joutua häirinnän kohteeksi. Siksi uudet ihmiset ja tilanteet eivät ole kaikille neutraaleja. Moni sateenkaari-ihminen on oppinut jo varhain arvioimaan, missä voi olla avoimesti oma itsensä ja mitä uskaltaa kertoa. Omaishoitajan arjessa tämä voi näkyä jatkuvana punnintana: kerrommeko suhteestamme kotihoidolle, uskallanko puhua puolisostani omilla sanoillani, mitä tapahtuu jos vastassa on kielteisiä asenteita? Tällainen varuillaan olo voi jäädä aikuisuuteenkin, vaikka ympäristö olisi jo turvallisempi, ja se kuormittaa jo valmiiksi raskasta elämäntilannetta. Heteroparin arjessa samanlaista jatkuvaa arviointia ei yleensä tarvita.
Entä jos kotihoito ei enää riitä?
Toinen iso huoli liittyy tulevaisuuteen. Monelle omaishoitajalle raskain kysymys ei ole vain se, miten kauan itse jaksaa, vaan myös se, mitä tapahtuu sitten, jos kotihoito ei enää riitä. Sateenkaarevassa parisuhteessa mukana voi olla lisähuolia: saammeko asua yhdessä myös palveluasumisessa, tunnistetaanko meidät pariksi ja kohteleeko ympäristö meitä asiallisesti? Huoli ei liity vain henkilökuntaan, vaan myös muiden asukkaiden ja omaisten asenteisiin. Jos taustalla on kokemuksia syrjinnästä tai itsensä piilottamisesta, ajatus muiden avun varaan joutumisesta voi tuntua erityisen turvattomalta.
Kaikilla ei ole samanlaista turvaverkkoa
Ero voi näkyä myös turvaverkoissa. Osalla sateenkaarisenioreista on historiallisista syistä harvemmin lapsia tai sellaista perheverkostoa, josta saisi apua arkeen. Silloin vastuu voi jäädä pitkälti kahden ihmisen varaan tai jopa yhden kannettavaksi. Kun apua on vähemmän lähellä, jokainen palvelukatkos, väärinkäsitys tai kokemus ulkopuolisuudesta tuntuu tavallista isommalta.
Tärkeintä olisi tavallinen turvallisuus
Omaishoitajan näkökulmasta kyse ei lopulta ole erityiskohtelusta vaan ihan tavallisesta turvallisuudesta. Siitä, että puolison saa nimetä puolisoksi ilman selittelyä. Siitä, että kotona käyvä työntekijä kohtelee molempia asiallisesti. Siitä, että hoivaa tarvitsevan rinnalla voi olla oma itsensä myös silloin, kun voimat ovat vähissä. Kun palveluissa osataan kohdata ilman oletuksia, ymmärretään sateenkaarihistorian vaikutukset ja pidetään yhdenvertaisuudesta oikeasti kiinni, omaishoitajan arjesta lähtee yksi ylimääräinen kuorma. Se ei poista hoivan raskautta, mutta tekee arjesta inhimillisempää ja turvallisempaa.
Missä ero näkyy käytännössä?
Missä ero heteroparin arkeen näkyy kaikkein selvimmin? Erityisesti palvelukohtaamisissa, suhteen tunnistamisessa, tulevien hoiva- ja asumisratkaisujen suunnittelussa, omasta identiteetistä kertomisessa ja siinä, tuntuuko arki turvalliselta muiden ihmisten keskellä. Kun heteropari voi useimmiten keskittyä itse hoivaan, sateenkaareva omaishoitaja joutuu liian usein miettimään myös sitä, onko ympäristö hänelle ja hänen läheiselleen turvallinen.
Hoivaatko sinä omaistasi?
Sateenkaari-kahvila
Sydämellisesti tervetuloa LGBTQIA+ yhteisöön samaistuvien omaishoitajien vertaistukikahvilaan.
Vaihdetaan kuulumisia arjestamme omaishoitajina, jaetaan ilot ja surut, neuvotaan ja tuetaan, verkostoidutaan ja vietetään mukava kahvihetki keskenämme. Tapaamme kerran kuussa Microsoft Teamsin kautta, johon lähetämme linkin osallistumisilmoituksen yhteydessä. Tervetuloa!
AIKA: Tiistaina 4.8., 1.9., 4.8., 1.9., 6.10., 3.11., 1.12, sekä 12.1.2027 klo 16–17.30
PAIKKA: Microsoft Teams
ILMOITTAUTUMINEN: kai.baer@polli.fi viimeistään vuorokautta aiemmin
YKSILÖKESKUSTELUT: Sateenkaari-kahvilassa on mahdollisuus myös yksityiskeskusteluun, kun kaipaat kasvotusten tapaamista. Ota yhteyttä, niin voimme sopia 1,5 h tapaamisen joko tiloissamme tai esim. lähikahvilassa. Även på svenska. Also in english.