”Saisinpa tukea. En kohta jaksa enää yksin”

Omaishoitajien uudenvuoden toiveissa ei tavoitella kuuta taivaalta.

Teksti: Ari Liimatainen

Pääkaupunkiseudun omaishoitajien ryhmissä keskusteltiin vuoden päätteeksi unelmista, ja kysyimme uudenvuoden toiveita myös verkossa. Onnellista uutta vuotta! Nämä ajatukset lähtevät sydämestä.

Haluan iloita pienistä, hyvistä asioista! Toisipa uusi vuosi jotain uutta ja erilaista. Toivon jaksamista – hyvää vointia itselleni ja omaiselleni. Voi kun minulle ei enää ehdotettaisi omaishoitajan vapaapäiviä sairauslomaksi.

”Odotan ennen kaikkea sitä, että miehen sairaus pysyisi ennallaan ja pääsisimme vielä matkustamaan yhdessä. Toivon myös, että jaksaisin tehdä tätä tärkeää, rakasta työtä uupumatta itse.”

Toivon, että jaksaisin edelleen käydä mieheni luona osastolla ja olla mukana osaston virkistystoiminnassa.

”Minulla todettiin juuri rintasyöpä. Kunpa mieheni tila kohenisi sen verran, että hän selviää kotona sillä aikaa, kun olen hoidoissa.”

Toivon yksilöllistä ymmärtämistä ja vapaapäiviä. Pitkän, tasa-arvoisen ja rakkauden täyttämän liiton jälkeen on ollut vaikea siirtyä hoitajan rooliin vaippoineen ja päivittäin toistuvine rutiineineen. Ilman keskinäistä rakkautta, joka oli kantava voimamme, on raskasta jatkaa, vaikka olen luvannut rakastaa niin vasta- kuin myötäkäymisissäkin. Ilman rakkautta ja läheisyyttä ei ole elämää.

”Kun vain jaksaisin hoitaa! Saisimme mahdollisuuden olla pitkään kotona kahdestaan.”

Toivon, että omaishoitajat saisivat lisää apua, jotta löytyisi aikaa tehdä jotain omia juttuja – esimerkiksi tavata ystäviä.

”Saisinpa tukea. En kohta jaksa enää yksin.”

Omaishoitopalkkio verottomaksi! Omaishoidon tuen ja palkkion tulisi olla samanlainen kaikissa kunnissa. Lyhytaikaishoitoa ja kuljetuspalvelua pitää kehittää.

”Toivon pitkin vuotta erilaisia virkistysmahdollisuuksia oman jaksamisen tueksi.”

Positiivisuus on tärkeä juttu. Raskaidenkin asioiden keskellä pitäisi löytää pieniä iloja elämästä.

”Itselleni toivon voimia. Olen huomannut, että jos voin hyvin, se vaikuttaa positiivisesti myös ihmisiin ympärilläni. Saan iloa ja voimaa perheen yhteisistä tapaamisista, vaikka ne vaativatkin minulta monenlaista järjestämistä.”

Näe, huomaa, kuule. Kiitos, että välität!