Teksti: Farzaneh Hatami Landi
Ihmismielihän on rakennettu siten, että ihminen vertaa itseään kanssaihmisiin. Ihminen vertaa asioita kuten varallisuutta, valtaa, tietämystä, mainetta ja kunniaa, suosiota ja kuuluisuutta. Tiedämme, että tällainen vertailu ei ole ihmiselle tai ihmismielelle pelkästään hyvä asia.
Kuvittele, että olet juoksukilpailussa, jossa kaikkien kilpailijoiden pitäisi olla samalla lähtöviivalla, mutta kilpailussa onkin mukana kilpailija, joka lähtee 10 metriä lähtöviivan edestä ja kilpailija, joka lähtee 10 metriä lähtöviivan takaa. Tällainen kilpailu ei ole reilua eikä oikeudenmukaista vaan se on epälooginen ja turha! Elämän todellisuus on kuitenkin juuri tämänkaltainen.
Kun ihmiset syntyvät maailmaan, heidän synnyinpaikkansa, perintötekijät, perhe, elintaso ja kulttuuri eivät lähde samalta lähtöviivalta. Siksi, jos joku on toisten ihmisten edellä tai hänellä on vaikkapa parempi asema, ei tarkoita sitä, että hän ansioituneempi tai tehnyt muuten parempia ratkaisuja. Asia voi olla myös toisinpäin.
Sen takia, jos koko ajan elämme vertailemalla itseämme muihin, tuomme itsellemme epämukavuutta ja henkistä kipuilua. Kun ihminen on juoksukilpailussa ja haluaa onnistua, hän ei katsele taaksepäin vaan fokusoi eteenpäin menemiseen. Ajatellaan elämän tiellä kuusi kanssaihmistä, jotka ovat ihmisen edessä, kun hän yrittää voittaa elämän juoksun. Vaikka hän voittaisi, näkee hän pian 60 uutta kanssaihmisen selkää edessään. Tämä käytännössä tarkoittaa kilpailua hänen kuolemaansa saakka.
Jos minun elämäni tavoite on se, että haluan vain kilpailla ja voittaa, en ikinä nauti elämästä. Ajatellaan, että olemme menossa automatkalle. Haluan ohittaa kaikki autot tiellä. Jos minun tavoitteeni on voittaa, hyvin todennäköisesti häviän. Kysymys kuuluu miksi? Koska aina kun ohitan yhden auton, edessäni on taas pian toinen auto. Voi olla niin, että toinen auto lähti liikkeelle ennen minua tai minun jälkeeni tai heidän autonsa on parempi. Sen takia en voi vertailla oma tilannettani heidän kanssansa, vaikka he olisivatkin minun edessäni tai takanani. Sen takia kilpailu ja vertailu on väärin.
Toisaalta, jos haluamme jatkaa tätä kilpailua, jätämme huomioimatta ympäröivän kauniin maiseman. Yksi osa matkustamisen iloa on polku, jota kuljemme läpi. Jos liikumme nopeasti, emme voi pysähtyä ottamaan kaunista kuvaa siitä maisemasta, juomaan kahvia tai teetä matkan varrella olevassa kahvilassa. Miksi? Koska päätimme mennä muiden edelle ja voittaa.
Samoin, jos vertaamme jatkuvasti itseämme muihin ja näemme heidän kilpailevan kanssamme, ei ole mahdollisuutta nauttia elämän tiestä. Tällainen asenne aiheuttaa meissä ahdistusta ja huolta sekä häiritsee sisäistä rauhaamme. Loppujen lopuksi se tekee meistä vähemmän onnellisia.
Mikäli haluamme määritellä elämän tarkoituksen kilpailuksi muiden kanssa, meillä voi olla muita vaihtoehtoja. Pohjimmiltaan valintoja on monia ja ihmiset itse määrittelevät elämänsä tarkoituksen.
Voimme ymmärtää tämän asian paremmin lyhyen tarinan muodossa. Tarina kertoo pikkupojasta, joka juoksi joka päivä. Hän voitti ja ihmiset kannustivat häntä. Eräänä päivänä pojan isä esitteli hänet sokealle henkilölle ja pyysi häntä kilpailemaan hänen kanssaan. Poika sanoi, että tämä henkilö on sokea ja hän ei näe tiellään esteitä – hän voi jopa kulkea väärään suuntaan. Kuinka voin kilpailla sellaisen henkilön kanssa? Isä sanoi, että tee niin kuin haluat.
Poika lähti kuin lähtikin kilpailuun sokean miehen kanssa. Hän juoksi yhtä nopeasti kuin aina ennenkin ja päästyään maaliin näki, että sokea mies oli edennyt hyvin vähän. Tällä kertaa ihmiset olivat hiljaa, eikä kukaan rohkaissut poikaa. Poika kertoi isälleen, että voitin kyllä, mutta en ole tyytyväinen. Isä pyysi häntä kilpailemaan uudelleen, mutta tarttumaan tällä kertaa sokean miehen käteen ja seuraamaan häntä maaliin. Poika teki mitä isä pyysi. Poika tarttui sokean kädestä ja he pääsivät maaliin yhdessä. Poika nosti sokean miehen käden ylös ja sanoi, että voitimme yhdessä. Sokean kasvoille ilmestyi hymy. Poika kertoi isälleen, että vaikka en voittanut tänään kuten muina päivinä, olen tyytyväinen itseeni, ja yleisökin kannusti minua enemmän kuin koskaan.
Isä sanoi, että tämä voi olla elämän tarkoitus: ei tarvitse aina katsoa vain eteenpäin, voi olla hyvä katsoa myös taaksepäin. On ihmisiä, joilla ei yksin ole mahdollisuutta menestyä elämässään. Silloin on hyvä pitää heidän kättään, kunnes he saavuttavat jonkin tietyn määränpään. Ei haittaa, ettei aina voita kilpailuja, jos voimme parantaa lähimmäistemme elämää. Se on arvokas tehtävä, joka antaa merkityksen meidän olemassaolollemme. Ajatus siitä, että ihminen näkee itsensä kilpailevan muiden kanssa, on hyväksyttävä ajatus. Mutta sen sijaan, että vertaisit itseäsi muihin, sinun tulisi verrata itseäsi eiliseen itseesi ja katsoa, oletko tänään enempi kuin eilen. Tietenkin meidän on valittava vertailukriteerit oikein. On turhaa syyttää itseäsi tilanteesta, johon sinulla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa.
Sisäinen rauha, onnellisuus, tyytyväisyys tai vaikkapa tiedonjano ovat esimerkkejä elämän alkuperäisistä kriteereistä. Kun ihminen vertaa tämän päivän itseään eiliseen itselleen tärkeillä kriteereillä, on tämä ainoa järkevä, looginen ja mahdollisesti myös motivoiva asenne elämään.
Monet ihmiset viettävät aikaa katsomalla muiden ihmisten kuvia sosiaalisessa mediassa. Ne, jotka jakavat elämänsä kohokohdat sosiaalisessa mediassa, jättävät mieleemme kauniit osat elämästään. Kun vertaamme näitä kuvia meidän arkiseen elämäämme, saamme helposti illuusion, ettemme ole yhtä onnellisia kuin he ovat! Kun vertaamme alitajuisesti elämäämme muiden ihmisten elämän kohokohtiin, meissä syntyy helposti riittämättömyyden tunne ja itseluottamuksemme voi horjua.
Meidän tulee välttää vertaamasta itseämme muihin pyrkiessämme saavuttamaan mielenrauhan. Kilpailu ja vertailu muihin ihmisiin ja heidän elämäänsä aiheuttavat meissä henkistä ahdistusta. Loppujen lopuksi ainoa oikea vertailu on verrata tätä päiväämme eiliseen päiväämme!
”Kukka ei ajattele kilpailevansa vieressä olevan kukan kanssa. Se vain kukkii.”