Oletko peruna, muna vai kahvipapu?
Teksti: Farzaneh Hatami Landi
Tällä hetkellä tilanne maailmassa on todella outo – ei vain koska asiat muuttuvat nopeasti vaan koska näemme, kuinka suuretkin asiat voivat muuttua hetkessä ja milloin vain.
Tämä tilanne toi mieleeni tarinan tyttärestä, joka valitti isälleen elämänsä kurjuutta ja sitä, ettei tiennyt, miten selviäisi kaikesta. Hän oli kyllästynyt taistelemaan ja kamppailemaan koko ajan. Vaikutti siltä, että juuri kun yksi ongelma korjaantui, toinen ilmestyi.
Hänen isänsä, joka oli kokki, vei hänet keittiöön, täytti kolme kattilaa vedellä ja laittoi ne kuumalle liedelle. Kun vesi kiehui, hän laittoi yhteen kattilaan perunoita, toiseen kananmunia ja kolmanteen kahvipapuja. Sanomatta sanaakaan tyttärelleen hän jätti ne kiehumaan. Tytär huokaili kärsimättömänä ja ihmetteli mitä hänen isänsä tekee.
Hänen katseessaan suru
istuu ja odottaa.
Haaveiden hiljaisuudessa
hän säveltää
sisäisen kivun laulun.
Kahdenkymmenen minuutin jälkeen isä sammutti lieden. Hän laittoi perunat ja kananmunat kattiloista lautasille ja kaatoi keittyneen kahvin mukiin. Isä kääntyi tyttärensä puoleen ja kysyi: ”Tytär, mitä näet tässä?” ”Perunoita, kananmunia ja kahvia”, tytär vastasi.
”Tule lähemmäksi ja koske perunoita”, isä sanoi. Tytär koski perunoita ja totesi, että ne olivat pehmeitä. Sitten isä pyysi: ”Ota kananmuna ja riko se.” Kuoren poistamisen jälkeen tytär havaitsi kovaksi keitetyn kananmunan. Lopuksi isä kehotti häntä maistamaan kahvia. Kahvin ihana tuoksu toi hymyn tyttären kasvoille.
”Isä, mitä tämä tarkoittaa? ” tytär kysyi. Isä selitti hänelle, että perunat, munat ja kahvipavut olivat kaikki kohdanneet saman vastoinkäymisen – kiehuvaa vettä. Kuitenkin jokainen niistä reagoi siihen eri tavalla.
Peruna meni veteen vahvana ja kovana, mutta kiehuvassa vedessä siitä tuli pehmeä ja heikko. Kananmuna oli herkkä ja sen ohut ulkokuori suojasi nestemäistä sisältöä, kunnes se laitettiin kiehuvaan veteen, jossa kananmunan sisäpuoli tuli kovaksi. Kahvipavut olivat kuitenkin erilaisia. Kun ne olivat alttiina kiehuvalle vedelle, ne muuttivat vettä ja loivat jotain uutta.
”Mikä niistä sinä olet?” isä kysyi tyttäreltään. ”Kuinka vastaat, kun ongelmat iskevät kotiovellesi? Oletko peruna, muna vai kahvipapu?”
Elämän tiellä ympärillämme tapahtuu monenlaisia asioita. Mutta ainoa asia, jolla on todella merkitystä, on se, mitä tapahtuu sisällämme ja miten tapahtumat vaikuttavat meihin – varsinkin nyt, kun elämme tätä herkkää tilannetta.
Vaikka tilanne on surullinen ja voidaan sanoa, että maailmaa on kohdannut kriisi ja katastrofi, sillä on myös positiivisia vaikutuksia, jotka vahvistavat ihmisten yhteisvastuuta, lisäävät kärsivällisyyttä ja globaalia yhteistyötä. Soitamme toisillemme ja kysymme: ”Kuinka voit? Mikä on olosi? Tarvitsetko apua? Onko kaikki hyvin?” Tämä tilanne on opettanut meille, että meidän pitäisi huolehtia toisiamme ja olla inhimillisiä.
Ihmiset ympäri maailmaa yrittävät löytää jatkuvasti uusia tapoja auttaa toisiaan. Tämä vahvistaa ja näyttää todeksi sen, kuinka suuri merkitys solidaarisuudella ja sen laajenemisella on tulevaisuudellemme. Maailmassa tapahtuvia kriisejä ja katastrofeja ei voi koskaan pitää myönteisinä asioina, mutta se, miten positiivisesti ihmiset reagoivat ja käyttäytyvät muiden auttamisen suhteen, on iloinen asia.
Kirjoittaja on Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n maahanmuuttajatyön kehittäjä.