Miesomaishoitajien osuus kasvaa iän myötä, mutta he eivät pidä vapaata. Nuoret naiset jaksavat huonosti.
Teksti: Ari Liimatainen
Helsingin kaupunki on julkistanut tuloksia omaishoidon tuen sukupuolivaikutusten arvioinnista.
Helsinki maksaa omaishoidon tukea noin 4 000 henkilölle vuodessa, ja valtaosa omaishoitajista on naisia. Hoivavastuun entistä tasaisempaa jakautumista naisten ja miesten kesken pidetään tärkeänä tavoitteena.
Vuonna 2018 naisia oli 74 prosenttia ja miehiä 26 prosenttia. Miesomaishoitajat hoitavat yleisimmin omaa puolisoaan: 75 prosentilla miesomaishoitajista hoidettava on puoliso. Naisilla vastaava luku on 53 prosenttia, ja loput naisista hoitavat yleensä joko omaa lasta tai omia vanhempiaan.
Kun kyse on työikäisistä, miehet ovat selvästi naisia harvemmin omaishoitajia. Myös oman lapsen omaishoito on pääasiallisesti naisten vastuulla.
Vammaispalveluissa omaishoitajien suuri enemmistö on naisia. Ikääntyneiden palveluissa jakauma on hieman tasaisempi. Miesten osuus kasvaa iän myötä. Alle 75-vuotiaista omaishoitajista miehiä on alle 30 prosenttia, mutta yli 84-vuotiaista miehiä on hieman yli puolet.
Ikämiehet eivät pidä vapaata
Vaikka vapaapäivien pitäminen on omaishoitajien lakisääteinen oikeus, alle puolet omaishoitajista pitää vapaapäivänsä. Naisomaishoitajista vain joka toinen käyttää kaikki lakisääteiset vapaapäivät, miehistä vielä harvempi.
Etenkin yli 65-vuotiaita hoitavat omaishoitajat – ja heistä varsinkin miehet – jättävät usein vapaapäivät pitämättä. Miesomaishoitajat ovat keskimäärin naisomaishoitajia vanhempia, ja yli 65-vuotiaita hoitavista miehistä vain 37 prosenttia käyttää lähes kaikki lakisääteiset vapaapäivät.
Toiminta on naisvaltaista
Helsingin kaupungin palvelujen sukupuolivaikutusten arvioinnissa pohditaan, vaikuttaako sekä omaishoitajien että sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten naisvaltaisuus omaishoitajille tarjottaviin palveluihin.
Kun kaupunki tiedottaa erilaisista tuki- ja virkistyspalveluista, olisi tärkeä kiinnittää huomiota, että viesti tavoittaa myös miehet. Yhtä lailla palveluiden sisällön on oltava sellaista, että miehetkin kokevat palvelut heille suunnatuiksi.
Naisvaltaisuus on tullut esille esimerkiksi omaishoidon toimintakeskusten menettelytavoissa ja siinä, millaisia tilaisuuksia ja millaista toimintaa järjestetään. Etenkin vanhemmat miehet voivat kokea, että kaikki toiminta ei ole heille tarkoitettua, joten asiaan on hyvä kiinnittää huomiota.
Erilaisten tukipalveluiden osalta voi pohtia, olisiko syytä järjestää vain miehille tai vain naisille suunnattuja palveluita. Eri sukupuolilla saattaa olla niille tyypillisiä tarpeita. Tukipalveluja räätälöimällä kaupunki voisi palvella paremmin.
Miehiä arvostetaan enemmän
Omaishoitajien jaksamiseen liittyy monia sukupuolittuneita ilmiöitä. Yksi näkökulma on omaishoitajien saama arvostus. Helsingin kaupungin selvityksessä todetaan, että miehet kokevat enemmän arvostusta omaishoitajina.
Arvostuksen voi olettaa parantavan jaksamista. Jos hoivatyön katsotaan kuuluvan jotenkin ”luonnollisesti” naisille, naiset eivät ehkä saa yhtä paljon arvostusta työstään tai heillä ei ole yhtä paljon valinnanvaraa omaishoitajaksi ryhtymisessä. Tämä taas heikentää jaksamista.
Onko miehillä enemmän valinnanvaraa omaishoitajaksi ryhtyessään tai ovatko ne miehet, jotka päättävät alkaa omaishoitajiksi, paremmin soveltuvia? Omaishoitajaksi ryhtymisen motiivit ja päätösprosessit ovat monisyisiä, mutta on olemassa tutkimustuloksia, joiden mukaan miehet perustelevat omaishoitajiksi ryhtymistä vähemmän velvollisuudella kuin naiset.
Nuoret naiset jaksavat huonosti
Helsingin kaupungin tekemän kyselyn mukaan omaishoitajat ovat varsin tyytyväisiä palvelujärjestelmään, vaikka omaishoito voi olla vaativaa sekä taloudellisesti että henkisesti.
Tutkimuksessa nousi esille nuorempien omaishoitajien huono jaksaminen. He ovat hyvin yleisesti naisia, joiden omaishoidettava on oma lapsi. Heidän palvelutarpeensa on erilainen kuin yli 65-vuotiaiden omaishoitajien tarpeet. Vanhemmissa omaishoitajissa on paljon miehiä, joten myös tältä osin sukupuolisensitiivisille palveluille on tarvetta.
Tasa-arvon huomioiminen tekee kaupungin toiminnasta laadukkaampaa. Tämä ei tarkoita, että kaikkialla pitää olla yhtä paljon miehiä ja naisia, vaan että palveluja tarkastellaan tasa-arvon ja erilaisten tarpeiden näkökulmasta. Myös sukupuolitietoinen budjetointi tulee nähdä osana kattavaa tasa-arvotyötä.
Sukupuolivaikutusten arviointi Helsingin kaupungin palveluissa