Emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä pitää omaishoitoa käytännössä ainoana tapana saada turvallista hoivaa nyky-Suomessa. Omaishoidossa on runsaasti epäkohtia, mutta siihen liittyy hyvin paljon positiivisia asioita.
Teksti: Ari Liimatainen
Geriatrian erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelä on toiminut omaishoitajana viisi vuotta. Puolison muistisairaus ja syöpä muuttivat eläkepäivien suunnitelmat perin pohjin. Eläminen on aivan erilaista kuin työvuosina, mutta elämä on joka tapauksessa rattoisaa ja merkityksellistä.
Kun vierellä on toinen, elämällä on tarkoitus.
− Rakkaus vain syvenee omaishoidon myötä, enkä suurin surminkaan voisi kuvitella muuta ratkaisua. Omaishoitajan elämä tuntuu usein raskaalta, mutta onhan tämmöinen yhteiselo viihtyisämpää meidän molempien näkökulmasta. Kun kotona vierellä on toinen, elämällä on tarkoitus.
Vaikka ihmissuhde olisi kotona kunnossa, omaishoitaja ei pärjää yksin. Hänen on saatava tukea niin läheisiltä kuin järjestöistä ja yhteiskunnalta.
− Omaishoitajan on oltava rohkea ja uskallettava pyytää rinnalle ihmisiä, jotta pääsee itse ulkoilemaan ja hoitamaan asioita. Ystävät ja tutut ovat korvaamattomia. Omaishoito on aivan ihanaa, kun saa riittävästi ulkopuolista apua.
Omien lasten saattaa olla vaikea ymmärtää isän tai äidin sairautta, haurastumista ja vanhenemista. Vanha ja raihnainen ihminen pelottaa, ja iäkäs puoliso jää hoivaamaan toista ilman aikuisten lasten tukea.
− Tarvitsemme entistä enemmän keskustelua vanhenemisesta, koska olisi tärkeä ymmärtää ihmisen elämänkaari jo kouluiässä. Talous ja kiire ovat nyky-yhteiskunnassa niin läpitunkevia teemoja, että inhimillisyys ja ihmisen psykologia unohtuvat täysin.
Omaishoitoa on kehitettävä
Sirkka-Liisa Kivelä on sitä mieltä, että omaishoitoa kannattaa kehittää tarmokkaasti sen myönteisten puolien takia. Nykyisen kaltaiset kärkihankkeet eivät riitä alkuunkaan.
− Nyky-yhteiskunnassa omaishoito on ainoa tapa saada turvallista hoivaa. Tosin suurten ikäluokkien lapset eivät ole kovin halukkaita omaishoitajiksi, ja se on hälytysmerkki, joka poliitikkojen on syytä huomata. Omaishoidon edellytysten parantamiseksi on tehtävä töitä määrätietoisesti, sillä kun nämä ikäluokat ovat 85–90-vuotiaita, hoivaa tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Tilanne, jossa lakia omaishoidon tuesta tulkitaan lähes mielivaltaisesti, on Kivelän mukaan kaiken kaikkiaan kestämätön. Myös kotihoito on saatava kuntoon, sillä se kulkee käsi kädessä onnistuneen omaishoidon kanssa.
− Omaishoitajat eivät käytä vapaapäiviä, koska apua ei saa kotiin ja lakisääteiset vapaat pätkitään epäkäytännöllisiksi. Koordinointi on kaiken kaikkiaan löperöä, ja kotihoidosta lappaa väkeä mitä erilaisimmilla taustoilla ja pätevyyksillä.
Kotihoidon taso täyttää yhteiskunnallisen kaltoinkohtelun tunnusmerkit.
Sirkka-Liisa Kivelän mukaan kotihoidon nykyinen taso täyttää yhteiskunnallisen kaltoinkohtelun tunnusmerkit. Hän pelkää, että sote- ja maakuntauudistuksessa omaishoito ja sosiaalitoimi jäävät kaiken kaikkiaan lapsipuolen asemaan.
− Omaishoitajaliiton ja järjestöjen rooli on uudistuksessa keskeinen. Näiden on tuotava omaishoitajien ääni kuuluviin, ja viranomaisen tulee tehdä yhteistyötä järjestöjen kanssa.
Digitalisaatio huolettaa
Omaishoitajan hoitotehtävää tukevien palvelujen siirtyminen internetiin huolettaa Sirkka-Liisa Kivelää. Sähköinen toisen puolesta asiointi on käytännössä mahdotonta.
Kansalaisten yhdenvertaisuus ei toteudu.
− On ihan absurdia, että omaishoitaja tekee hyvinvointi- ja terveystarkastuksen itse jollain omahoitosivuilla. Lain tarkoitus on tuskin ollut tämä. Ylipäätään on vastuutonta siirtää omaishoitajien asiointia, valmennusta ja koulutusta nettiin, koska kansalaisten yhdenvertaisuus ei silloin toteudu. Iäkkäimmät omaishoitajat tarvitsevat erityistukea, kun digitalisaatio vie vähätkin palvelut.
Kivelä kehottaa omaishoitajia huolehtimaan omasta jaksamisestaan. Omaishoitajan on ymmärrettävä ja osattava arjessa paljon asioita, mutta on tärkeää varautua etukäteen myös tilanteeseen, jossa ei yhtäkkiä pysty tai jaksa.
− Omaishoitaja voi sairastua tai loukata itsensä. On yksi huolenaihe vähemmän, kun odottamattomia tapahtumia varten on olemassa varasuunnitelma, jonka tietävät myös läheiset ja viranomaiset.
Maarit Tastula ja Sirkka-Liisa Kivelä keskustelevat suomalaisesta vanhustenhoidosta Flinkkilä & Tastula -ohjelmassa. Kivelä toteaa, että vanhenemisesta voi myös iloita. ”Enää ei tarvitse miettiä, mitä muut ajattelevat.” Ohjelman voi katsoa Yle Areenasta.