Oivallatko, miksi toinen on sellainen kuin on?

Väärinymmärryksiltä ei välty kukaan. Vaikka ne ovat usein pieniä ja arkisia, niillä voi olla kauaskantoisia seurauksia, myös omaishoitotilanteissa.

Teksti: Ari Liimatainen
Oma-lehti 3/2020

KIRJAT | Emeritusprofessori, tietokirjailija Arto Mustajoki antaa uudessa teoksessaan työkaluja väärinymmärrysten välttämiseen. Toista ei voi ymmärtää täydellisesti, mutta riittävä ymmärtäminen kantaa jo pitkälle.

Omaishoitotilanne on hyvin tiivis ihmissuhde. Millaisia väärinymmärryksen sudenkuoppia siihen voi kätkeytyä, Arto Mustajoki?

Kun ollaan lähellä, tunteet ovat pinnassa. Kaikkein rakkaimmalle ollaan myös kaikkein tylyimpiä.

Muiden kanssa täytyy näytellä hyvää ihmistä, läheisimmän kanssa saa olla oma itsensä. Tämä välillä sattuu, varsinkin jos suhde on epätasa-arvoinen. Voimakkaat tunteet heikentävät kykyä kommunikoida tehokkaasti.

Miten väärinymmärryksiä voisi välttää hoivatyössä?

Tärkeä taito on erottaa purkupuhe sekä todellinen hätä. Purkupuheessa ihminen keventää sydäntään läheiselle henkilölle, koska muille ei voi tai ei uskalla. Siinä riittää kärsivällinen kuulijan rooli ja ymmärrys siitä, että valitukseen ei liity mitään henkilökohtaista.

On kuitenkin myös huolta ja hätää, johon pitäisi puuttua ja löytää ratkaisu – tai ainakin yrittää, sillä eihän kaikkeen ole ratkaisua. Näiden kahden puhetavan erottaminen voi auttaa reagoimaan oikealla tavalla.

Voiko vuorovaikutusta parantaa pitkään kestäneessä parisuhteessa?

Vanhemmiten ymmärrys maailmasta lisääntyy, terävimmät särmät kuluvat. Se on hyvä lähtökohta parempaan vuorovaikutukseen. Ymmärtämistä edistää, jos oivaltaa, miksi toinen on sellainen kun on.

Eteenpäin auttaa myös, jos pystyy seuraamaan omaa tapaansa keskustella: onko se myötäsukaista ja yhteiseen näkemykseen pyrkivää vai vastahakoista ja erilaisuutta korostavaa?

Toki kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta on rasittavaa, jos kaikesta ollaan eri mieltä.

Omaishoitajat asioivat paljon viranomaisten kanssa. Millaisen reseptin antaisitte väärinymmärrysten välttämiseksi – puolin ja toisin?

Onnistuneen vuorovaikutuksen edellytys on kyky asettua kuulijan asemaan. Mikä hänelle on tärkeää? Mitä hän jo tietää? Miltä hänestä tuntuu? Kysymysten avulla ihminen pystyy sopeuttamaan puhetta kuulijan mukaan.

Puheen sopeuttaminen ei ole helppoa, koska ihmisaivot toimivat pohjimmiltaan egosentrisesti. Niihin on kertynyt kantajansa näköinen maailmankuva.

Toisen ihmisen asemaan asettuminen vaatii aivoiltamme lisäponnistelua, johon tarvitaan kognitiivista energiaa. Usein pieni lisäpanostus kuitenkin kannattaa, koska sen avulla viesti menee paremmin perille.

Arto Mustajoki: Väärinymmärryksiä. Miten voisimme puhua ja kuunnella paremmin? Gaudeamus 2020

Klikkaa sivu sosiaaliseen mediaan. Kiitos että välität!